EKOLUODON KASVIT

Acer negundo, saarnivaahtera, asklönn

Acer platanoides, metsävaahtera, lönn

Acer rubrum, punavaahtera, rödlönn

Achillea millefolium, punakärsämö, röllika, rölleka
Siankärsämö on Suomessa muinaistulokas, punakärsämö puutarharisteymä. Tarujen mukaan Akhilleus keksi kärsämöiden lääkekäytön, siitä nimi 'Achillea'. 'Millefolium' tarkoittaa tuhatlehtistä. Punakärsämö on kuin siankärsämö, mutta kukintojen värit vaihtelevat haalean vaaleanpunaisesta tummaan karmiininpunaiseen. Korkeus n. 50 cm, kukkii heinä-syyskuussa. Mesikasvi sekä päivä- että yöperhosille, myös perhosten ravintokasvi. Siemenet punatulkun ja urpiaisen herkkua.

Achillea sibirica, siperiankärsämö, krypröllika
Mesikasvi päivä- ja yöperhosille.

Acinos alpinus, alppikäenminttu, alpmynta

Aconitum x stoerkianum 'Bicolor Korppi', kirjoukonhattu, brokig stormhatt
Vanha perinnekasvi, vanha kanta omalta tilalta Perniöstä. Kimalaiskasvi, ukonhattukimalainen ylettyy mesiäiseen, muut saavat mettä puremalla kukkaan reiän. Myös ravintokasvi yökkösille.

Ajuga reptans, rönsyakankaali (rentoakankaali), revsuga
Mesikasvi erityisesti yöperhosille. Nimi 'Ajuga' viittaa mahdollisesti vanhaan rohtokäyttöön: kreikan agyios tarkoittaa nivelheikoutta. 'Reptans' merkitsee lamoava. Luonnonvaraisena mm. Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Kaukasuksella. Talvivihreä kasvi leviää rönsyjen avulla muodostaen mattomaista pohjakasvillisuutta.

Alchemilla mollis, jättipoimulehti, jättedaggkåpa
Jättipoimulehti on kotoisten poimulehtiemme rotevampi sukulainen. Poimulehtien lehdillä olevat pisarat eivät olekaan kastetta, vaan nestettä, jota erittyy lehtien kärjistä. Tätä nestettä on pidetty ihme-eliksiirinä, mm. ikuisen nuoruuden säilyttäjänä. Alkemistit uskoivat tämän aineen muuttavan raudan kullaksi - siihen viittaa nimi alchemilla. Mollis tarkoittaa pehmeää, taipuisaa. Suomessa kasvaa 24 luonnonvaraista poimulehtilajia.

Allium schoenoprasum, ruohosipuli, gräslök
Ruohosipuli eli ruoholaukka on alkuperäiskasvi etelä- ja lounaisrannikolla ja lounaissaaristossa. Ja ilmeisesti ainoa täysin alkuperäinen
sipulikasvi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Sisämaassa sitä esiintyy muistona entisistä merenrannoista. Viljelykasvina se tunnetaan jo 1500-luvulta lähtien. Lönnrot kirjoittaa v. 1860 kasviossaan mm: "Lääkkeenä nautittuna hiuttava, vesityttävä ja puhkuttava, hyödyllinen hengenahdossa ja horkassa." Pystykasvuinen, mätäsmäinen, 20-30cm korkea. Lilat kukat kesä-elokuussa. Hyvä mesikasvi hopeatäplille ja sinisiiville ja muille päiväperhosille. Laukkayökkösen ainoa tunnettu ravintokasvi.

Alnus, lepät, al
Leppiä esiintyy yleisesti lähes koko Suomessa, tervaleppä ja harmaaleppä ovat tavallisimmat lajit Suomessa. Leppä on nopeakasvuinen puu, ja hyvällä kasvupaikalla se elää yli satavuotiaaksi. Lepät kestävät hyvin saasteita ja kovaakin tuulta. Leppä
elää symbioosissa juurinystyräbakteerien kanssa, jotka sitovat typpeä ilmasta. Tämän vuoksi lepän ei tarvitse syksyllä varastoida lehtiensä typpiyhdisteitä, vaan se pudottaa lehtensä vihreinä. Lepän lehtikarike on siis erityisen ravinteista.
Leppää on käytetty kankaiden ja nahan värjäykseen, lisärehuna kotieläimille ja aikoinaan myös rohtona ja teenä. Puusta valmistetaan myös mm. saunan
laudelautoja. Urpujen lukumääristä on ennustettu viljasatoa ja on myös uskottu, että lepänoksat pitävät pahat noidat loitolla.

Alnus incana f. laciniata 'Johanna' sulkaaharmaaleppä, flikbladig gråal
Harmaalepän liuskalehtinen muoto. Harmaaleppä kukki jo varhain keväällä.

Alnus glutinosa, tervaleppä, klibbal

Amelanchier alnifolia, marjatuomipihlaja, bärhäggmispel
Tarjoaa suojaa ja ravintoa linnuille.

Anaphalis margaritacea, helminukkajäkkärä, pärleternell
Kohtalaisen hyvä mesikasvi perhosille. Margaritacea tarkoittaa helmimäistä. Kasvin
kotiseutua ovat Pohjois-Amerikka ja itäisen Aasian pohjoisosat. Leviää rönsyillä ja siemenistä.

Anemone sylvestris, arovuokko, tovsippa, vildanemon
Arovuokkoa on jo kauan kasvatettu puutarhoissa.
Luonnonvaraisena lajia esiintyy mm. Keski- ja Itä-Euroopassa ja Gotlannissa.
Mesipistiäisten suosima, perhoskasvina vain kohtalainen. Anemone tulee kreikan sanasta anemos, tuuli. Sylvestris sanasta silva, metsä.

Antennaria dioica, ahokissankäpälä, 'katinkäpälä', 'katintassu', 'kissantassu', 'kissinjalka', kattfot
Alkuperäinen kasvi koko suomessa, mutta nykyään harvinaistunut avonaisten kasvupaikkojen rehevöidyttyä. Ei merkittävä mesikasvi, mutta päiväperhoset käyvät. Nimensä kasvi on saanut tassumaisista kukinnoista. Tieteellinen nimi on johdettu latinan sanasta antenna, tuntosarvi, mikä viittaa hedekukkien nuijamaisiin karvoihin. Kasvi leviää maavarren avulla. Kissankäpälää on käytetty myös rohtokasvina.

Anthemis tinctoria, keltasauramo, 'keltainen päivänkakkara', 'häränsilmä', 'värisauramo', färgkulla
Purjelaivojen painolastimaan ja 1800-luvulla heinänsiementen mukana kulkeutunut Suomeen. Aikoinaan kaskiviljelyn synnyttämillä ahoilla yleinen. Ollut aikoinaan rohdoskasvi, värikasvina sitä käytetään edelleen. Tieteellinen lajinimi 'tinctoria' tulee latinan sanasta tinctus, värjätty tai värjääminen. Anthemis tulee kreikan sanasta
anthos, kukka. Leviää kylväytymällä. Kohtalainen mesikasvi päivä- ja yöperhosille, myös kimalaiset, mehiläiset ja kovakuoriaiset vierailevat keltasauramolla.

Aquilegia, akileijat, aklejar
Akileijoja tunnetaan n. 70 lajia. Akileijat ovat perinteisiä kasveja puutarhoissa. Ekoluotoon on istutettu erilaisia ja eri värisiä vanhaa kantaa olevia lajeja sekä vanhoja puutarharisteymiä: Pitkäkannuksisia ja kannuksettomia, yksinkertaisia ja kerrrottuja. Akileijat ovat kohtalaisia mesikasveja ja ravintokasveja perhosille. Leviävät kylväytymällä, risteytyvät helposti. Kukan muotoon viittaava Aquilegia-nimi tulee joko latinan sanoista aqua, vesi, ja legere, koota, tai sanasta aquila, kotka, viitaten kynsimäisiin kannuksiin.

Aquilegia alpina hort, alppiakileija alpakleja

Aquilegia Cultorum-ryhmä, jaloakileija, eri värejä pastellakleja

Aquilegia flabellata, japaninakileija, japansk akleja

Aquilegia glandulosa, kotkanakileija, vårakleja

Aquilegia 'Olympia', lapinakileija, akleja

Aquilegia sibirica, siperianakileija, sibirakleja

Aquilegia sp., akileija, akleja

Aquilegia vulgaris, lehtoakileija, akleja
Lehtoakileijaa on viljelty jo keskiajalla Ruotsi-Suomessa ja Turun Akatemian professorien toimesta se levisi koko maahan 1700-luvulla. Tätä perinnekasvia tapaa lähes aina vanhoilta pihoilta.

Armeria Maritima-ryhmä/gruppen, tarhalaukkaneilikka, trädgårdstrift
Puutarhamuoto. Hyvä mesikasvi päivä- ja yöperhosille.

Armeria maritima ssp. elongata, niittylaukkaneilikka, trift
Luonnossa uhanalainen kasvi, rauhoitettu koko maassa. Vaaleanpunaiset kukat tiiviinä pallomaisina viuhkoina kesä-heinäkuussa. Hyvä mesikasvi päivä- ja yöperhosille, ravintokasvi äärimmäisen uhanalaiselle laukkaneilikkakoille.

Aronia Prunifolia-ryhmä/gruppen, marja-aronia, bäraronia
Aronia tarjoaa linnuille suojaa ja ravintoa. Lehdet kiiltävän tummanvihreät, syysväri kauniin kirkkaanpunainen. Runsas valkea kukinta ja syyskesällä koristeelliset tummat marjat - mustarastaan herkkua! Marjat terveellisiä myös ihmisille, sisältävät vitamiineja ja runsaasti flavonoideja.

Aster novi-belgii. 'Korppi' syysasteri, höstaster
Vanha kanta omalta Korpin tilalta Perniöstä. Erinomainen mesikasvi erityisesti päiväperhosille vielä syksymmälläkin.

Betula pendula var. carelica, visakoivu, masurbjörk

Bistorta officinalis (major), isokonnantatar, stor ormrot
Luonnonvarainen kanta on ilmeisesti hävinnyt, ja nykyiset kasvit ovat istutettuja. Perinteinen puutarhakasvi.

Calamintha nepeta, kivikkokäenminttu, stenkyndel
Melko hyvä perhoskasvi.

Campanula, kellot, blåklockor
Campanula tarkoittaa pientä kelloa. Mesipistiäiset suosivat kellokasveja. Perhoskasveina kellot ovat vain kohtalaisia, mutta houkuttelevat jonkin verran päiväperhosia ja ovat myös perhosten ravintokasveja.

Campanula glomerata, peurankello, 'hökäheinä', ängstoppklocka
Muinaistulokas Etelä-Suomessa. Glomerata tarkoittaa kasautunut, kuvaa kukintoa. Korkeus 40-60 cm. Suuret violetinsiniset kukat kesä-elokuussa. Peurankellon paksuja juuria on aikoinaan kerätty ihmisravinnoksikin.

Campanula latifolia, ukonkello, 'hevosenkello' hässleklocka
Luonnossa rauhoitettu. Latifolia tarkoittaa leveälehtistä.

Campanula persicifolia, kurjenkello, 'iso kellokukka', 'iso kissankello', 'iso sinikello', stor blåklocka
Kurjenkellon alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat harjurinteet ja kuivahkot lehtorinteet. Etelä-Suomessa. Persicifolia kuvaa persikan lehtiä muistuttavia lehtiä. Korkeus 50 cm, siniset tai valkoiset kukat heinä-elokuussa.

Campanula punctata, pisamakello, prickklocka

Campanula rapunculoides, vuohenkello, valkoinen ja sininen, knölklocka vit och blå

Campanula rotundifolia, kissankello, 'vinkerporinkukka', 'harakanhattu', 'hiirenkello', liten blåklocka
Alkuperäinen luonnonkasvi, muuntelee sekä perinnöllisesti että ympäristön vaikutuksesta. Suomessa sekä iso- että pienikukkaisia alkuperäisrotuja. Siniset kukat heinä-elokuussa, esiintyy myös valkokukkaisena. Rotundifolia tarkoittaa pyöreälehtistä, se viittaa ruusukelehtiin. Keski-Pohjanmaan maakuntakukka.

Campanula trachelium, varsankello, nässelklocka

Caragana arborescens, siperianhernepensas, sibirisk ärtbuske, häckkaragan
Kimalais- ja mehiläiskasvi.

Carex digitata, sormisara, vispstarr, fingerstarr
Sormisaraa esiintyy luonnossa lähinnä Etelä- ja Keski-Suomessa. Lehtiruusukkeet talvehtivat vihreinä.

Cerastium biebersteinii, nukkahärkki, tät silverarv
Mesi- ja ravintokasvi päivä- ja yöperhosille.

Cerastium tomentosum, hopeahärkki, silverarv
Cerastium tulee kreikan sanasta keras, sarvi, ja viittaa hedelmään. Tomentosum tarkoittaa huopanukkainen. Mesi- ja ravintokasvi päivä- ja yöperhosille.

Chaenomeles japonica, japaninruusukvitteni, liten
rosenkvitten

Clematis integrifolia, kellokärhö, helbladig klematis
Clematis tulee sanasta klema, joka tarkoittaa köynnöstä tai pientä versoa. Integrifolia tarkoittaa ehytlehtistä. Clematiksia on sanottu myös metsäköynnöksiksi.

Codonopsis clematidea, lamopeikonkello, porslinklocka
Codonopsis, kellomainen, kuvaa kukan muotoa. Clematidea on klematista muistuttava.
Aasialainen kellokasvi, kasvaa luonnonvaraisena ainakin Himalajalla. Erittäin hyvä kimalaiskasvi.

Comarum palustre (Potentilla), kurjenjalka, 'harakanmarja', 'karhunmansikka', 'varsanpolvi', 'vesiruusu', kråkklöver
Kurjenjalka poikkeaa hanhikinsukuisista (Potentilla) lajeista niin paljon, että se on erotettu omaan sukuunsa. Kurjenjalka on lähes koko maassa yleinen.

Convallaria majalis, kielo, 'kieliheinä', 'koirankieli', 'viljuvalju', konvalje, liljekonvalj
Kieloa pidetään Suomen kansalliskukkana. Sitä esiintyy luonnonvaraisena lähes koko Suomessa. Tieteellisen nimen majalis tarkoittaa 'toukokuista' ja convallaria tulee sanasta convallis, 'laakso'. Mesipistiäisten suosiossa, perhosetkin käyvät jonkin verran.

Delphinium-lajikkeet, jaloritarinkannus, trädgårdsriddarsporre
Delphinium tulee kreikan sansta delfis eli delfiini, mikä kuvaa puoliksi avautuneen kukan muotoa. Puutarharisteymiä. Luonnonlajit ovat kotiseuduillaan lintupölytteisiä.

Dianthus, neilikat, nejlikor
Dianthus tarkoittaa kaksikukkaista. Toisen teorian mukaan nimi tulee sanoista Dios, joka tarkoitti pääjumala Zeusta, ja anthos, kukka. Nimi neilikka tulee keskialasaksan kilen sanasta, joka tarkoittaa pientä naulaa. Tämä nimitys juontaa mausteneilikkaan, mausteena käytettävä kukkanuppu muistuttaa pientää naulaa. Nämä neilikkakasvit eivät ole keskenään sukua, mutta Dianthus-suvun kasvit tuoksuivat kuin mausteneilikat - siitä tarinan mukaan tuo nimi. Hyviä mesikasveja perhosille. Neilikkayökkösten ravintokasveja. Neilikoiden sukuun kuuluu n. 300 lajia. Luonnonvaraisia on Suomessa kolme lajia.

Dianthus deltoides, ketoneilikka, 'jumalan kengännauha', 'kissan kihlakukka', 'ylioppilaskukka', 'harjaruoho', 'ailasheinä', 'mäkiruusu', 'silkkikukka', 'pääskysenhattu', 'pääskynkukka', ängsnejlika, backnejlika
Deltoides tarkoittaa deltan muotoista eli kolmiomaista. Alkuperäinen ehkä vain uloimmassa lounaissaaristossa, muuten muinaistulokas. Tavataan lähinnä Etelä- ja Keski-Suomessa. Luonnonvaraiset ketoneilikat ovat vähentyneet mm. niittymaiden rehevöityessä. Ketoneilikka on vähentymisen takia silmälläpidettävä laji Suomessa. Korkeus 10-20 cm, mattomainen kasvutapa. Aniliinit tai valkoiset kukat kesä-elokuussa, illalla terälehdet vetäytyvät suppuun.

Dianthus plumarius, sulkaneilikka, fjädernejlika
Plumarius tarkoittaa sulkamaista.

Dianthus superbus, pulskaneilikka, praktnejlika
Pulskaneilikka on varsinaisesti Itä-Euroopan lajistoa, meille se on levinnyt kymmenisentuhatta vuotta sitten Vienan Karjalasta. Myöhemmin metsittyminen on vähentänyt sen kasvupaikkoja, mutta jokilaaksoissa ja muutamilla tunturirinteillä se on säilynyt. Nykyään rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella. Luontaisesti tulvaniityn laji, selviää hyvin kuivan ja märän vaihteluista.

Digitalis, sormustinkukat, fingerborgsblommor
Digitalis tulee sanasta digitus, sormi. Hyviä kimalaiskasveja sekä mesipistiäisten suosimia. Perhoset käyvät jonkin verran.

Digitalis grandiflora, keltasormustinkukka, gul fingerborgsblomma

Digitalis lutea, pikkusormustinkukka, liten fingerborgsblomma

Digitalis sibirica, 'siperiansormustinkukka'

Doronicum orientale, kevätvuohenjuuri, gemsrot
Melko hyvä perhoskasvi, myös kovakuoriaisten ja kärpästen suosima. Aikaisen kukintansa vuoksi tärkeä kevään perhosille.

Dracocephalum, ampiaisyrtit, drakblommor
Hyviä mesikasveja perhosille ja mesipistiäisille. Voimakkaasti tuoksuvia perinteisiä puutarhakasveja ja vanhoja hyötykasveja.

Dracocephalum grandiflorum, altainampiaisyrtti, drakblomma

Dracocephalum nutans var. alpinum, pikkuampiaisyrtti, axnepeta

Dracocephalum ruyischiana, isoampiaisyrtti, drakblomma

Dracocephalum sibiricum, siperianampiaisyrtti, stor drakblomma

Epilobium angustifolium, maitohorsma, mjölkört
Arvokas mesikasvi erityisesti yöperhosille, hyvä mehiläiskasvi, tärkeä ravintokasvi hyönteisille.

Festuca, nadat, svinglar
Festuca tarkoittaa kortta.

Festuca Glauca-ryhmä, sininata, blåsvingel
Glauca tarkoittaa siniharmaata.

Festuca ovina, lampaannata, fårsvingel
Alkuperäinen luonnonkasvi, viihtyy hietikoilla ja kivikoilla. Yleinen koko Suomessa kuivilla ja avoimilla paikoilla. Kukinnot kulottuvat kullankeltaisiksi. Kovalehtinen laidunheinä kelpaa ainakin lampaille, ja nimen ovina tuleekin latinan sanasta ovinus, lampaille kuuluva.

Festuca polesica, hietikkonata, andsvingel
Kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Suomen hiekkaisilla merenrannoilla. Mättäät harmaanvihreitä.

Festuca trachyphylla, jäykkänata, hårdsvingel
Kuivien niittyjen kasvi, alunperin kotoisin Pohjois-Saksan nummilta, tuotu Suomeen maansitojakasviksi ja nurmisiemeneksi. Jäykät vaalean harmaat sinivihreät kapeat lehdet.

Filipendula vulgaris, sikoangervo, brudbröd
Filipendula tulee latinan sanoista filium, lanka tai rihma, ja pendulus, riippuva. Nimi kuvailee juurten muotoa. Juurimukuloita on käytetty aikoinaan ravinnoksi ja myös siat ovat mieltyneet juurten makuun, mistä kasvi lie saanut suomalaisen nimensä. Kasvilla on ollut myös rohtokäyttöä, esim. Venäjällä sitä on käytetty syövän hoitoon. Sikoangervo on tullut Suomeen rautakauden kauppayhteyksien mukana, ja monet runsaat esiintymät sijaitsevat rautakauden asuinpaikoilla. Nykyään sitä kasvaa metsänlaiteilla ja kedoilla.

Fragaria, mansikat, smultron
Kohtalaisia perhoskasveja.

Fragaria vesca, ahomansikka, 'ketomansikka', 'villimansikka', smultron
Ahomansikka kasvaa luonnonvaraisena koko Suomessa. Marjoja on käytetty myös rohtona, Lönnrotin mukaan ne mm. sammuttavat janon. Lehdistä ja kukkapohjuksista voidaan valmistaa teetä, jota on käytetty rohdoksena ainakin punatautiin.

Fragaria vesca 'Rügen', kuukausimansikka, månadssmultron

Geranium, kurjenpolvet, nävor
'Geranium' tulee kreikan kielen sanasta kurki. Englanninkielinen nimi cranesbill eli kurjennokka viitannee siemenkotiin. Hyviä mesikasveja päiväperhosille ja tärkeitä
ravintokasveja perhosille. Myös kukkakärpäset viihtyvät kurjenpolvilla.

Geranium palustre, ojakurjenpolvi, kärrnäva
Harvinainen luonnonkasvi, on aiemmin ollut rauhoitettu.

Geranium pratense, kyläkurjenpolvi, 'harakankukka', ängsnäva
Vanha maatiaisperenna, ei ilmeisesti esiinny luonnonvaraisena, vaan on ihmisen mukana siirtynyt puutarhoista mm. satamiin ja puistoihin. Runsas sininen tai valkoinen kukinta kesä-elokuussa. Lehdissä punertava syysväri. Hyvä mesikasvi.

Geranium sanguineum, verikurjenpolvi, 'hiirennokka', 'punakurjenpolvi', blodnäva
Alkuperäinen luonnonkasvi lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla. Esiintyy harvinaisena myös muualla rannikolla. Lajinimi sanguineum viittaa vereen, nimeen lie vaikuttanut loistavan verenpunaisena hehkuva lehtien syysväri. Karmiininpunaiset kukat kesä-elokuussa. Hyvä mesikasvi.

Geranium sylvaticum, metsäkurjenpolvi, skogsnäva
Metsäkurjenpolvea tavataan lähes koko Suomessa.

Geum, kellukat, nejlikrot
Kohtalaisia perhoskasveina, hyviä kimalaiskasveja.

Geum coccineum, tulikellukka, röd nejlikrot

Geum montanum, vuorikellukka, bergnejlikrot

Glechoma hederacea, maahumala, jordreva
Maahumala on rautakauden kauppayhteyksien mukana kulkeutunut Suomeen ja kotiutunut luonnonkasvillisuuteen. Lounais-saaristossa ja rannikkoalueilla sitä kasvaakin jokseenkin yleisenä. Maahumalan rohdoskäyttö on ollut monipuolista, sen on uskottu ehkäisevän mm. mielenvikaisuuden puhkeamista. Maanpeittokasvi, joka muodostaa jopa metrin pituisia talvehtivia rönsyjä. Kukkii alkukesällä sinipunaisin kukin. Hyvä mehiläiskasvi.

Helenium Autumnale-ryhmä, syyshohdekukka, trädgårdssolbrod
Helenium tulee kreikan sanasta helois, aurinko. Toisen teorian mukaan kasvi olisi nimetty Troian Helenan mukaan: Legenda kertoo hohdekukkia ilmestyneen paikkoihin, joihin hänen kyyneleensä putosivat. Hohdekukkien luonnonlajit ovat kotoisin Pohjois-Amerikan preerioilta. Hyvä mesikasvi päiväperhosille, houkuttaa perhosia erityisesti auringonlaskun aikaan.

Heuchera cylindrica, tähkäkeijunkukka, axaalunrot
Heuchera tulee kreikan sanasta heykharis, viehättävä.

Hieracium maculatum 'Leopard', täpläkeltano, fibbla
Tutun huopakeltanon kirjava muunnos. Hyvä mesikasvi ja ravintokasvi perhosille.

Iris pseudacorus, keltakurjenmiekka, 'jokililja', 'järvililja', 'miekka', 'miekkaheinä', 'miekkaruoho', 'veittiheinä', svärdslilja
Iris tarkoittaa kreikan kielessä sateenkaarta. Tämä viittaa suvussa olevien lajien valtavaan värikirjoon. Pseudacorus tarkoittaa kuin Acorus, eli lehdet kuin Acoruksella (kalmojuuri). Mesikasvina vaatimaton, mutta esim. ritariperhosia tavattu iriksillä. Ihminen näkee upeat keltaiset kukat, mutta hyönteisen silmissä ulommat kehälehdet ovat purppuraisia, joissa on oransseja mesiviittoja. Laji on vanha rohtokasvi, ja lisäksi sen kukista on valmistettu mm. kirjoitusmustetta vihtrillin kanssa. Kymenlaakson maakuntakukka. Rauhoitetttu Oulun ja Lapin lääneissä.

Juniperus communis, pylväskataja, träd-en
Luonnosta löydetty muoto, joka on otettu lisäykseen.

Knautia arvensis, ketoruusuruoho, 'matoruoho', 'syhelmänruoho', åkervädd
Ketoruusuruoho on Suomessa muinaistulokas, vanha kaskiniittyjen kasvi. Etelä- ja Keski-Suomessa sitä esiintyy kuivilla niityillä. Laji on kuitenkin harvinaistunut sopivien kasvupaikkojen vähentyessä. Erinomainen mesikasvi päivä- ja yöperhosille.
Houkuttelee myös mehiläisiä, kimalaisia, kovakuoriaisia, kukkakärpäsiä ja mesipistiäisiä. Ruusuruohon siemenet ovat hyvää ravintoa linnuille. Kasvin nimitykset kertonevat entisaikain hyötykäytöstä.

Lathyrus, nätkelmät, vialer
Hyviä mesikasveja ja tärkeitä ravintokasveja perhosille.

Lathyrus sylvestris, metsänätkelmä, skogsvial
Keski-Euroopassa metsänätkelmällä on ollut monenlaista hyötykäyttöä. Sitä on esim. käytetty ihmisten ja eläinten ravintona, sen siemeniä on paahdettu kahvinkorvikkeeksi.

Lathyrus vernus, kevätlinnunherne, 'kurjenherne', vårvial, vårärt
Kevätlinnunherne on tullut rautakaudella Suomeen kauppayhteyksien mukana. Arkeologit ovatkin käyttäneet tätä kasvia johtolajina etsiessään rautakauden asuinsijoja. Kun kimalainen hakee mettä kukista, tarttuu sen turkkiin samalla siitepölyä toiseen kukkaan kuljetettavaksi. Tämä onkin tarpeen, sillä laji ei ole itsepölytteinen.

Leucanthemum vulgare, päivänkakkara, 'arpakukka', 'elänkuolenkukka', 'ennustuskukka', 'harakankauno', 'juu ja ei', 'rakastaa-ei rakasta', 'harakankukka', 'vuohensilmä', 'liisankukka', 'Margaretan kukka', prästkrage
Arvokas mesikasvi päiväperhosille, tärkeä myös pienille kovakuoriaisille ja kukkakärpäsille sekä mehiläisille ja kimalaisille. Päivänkakkaraa kasvaa luonnonvaraisena lähes koko maassa. Ruotsinkielen prästkrage viittaa 1700-luvun pappispuvun kaulustyyppiin. Päivänkakkaran nimitykset kertovat sen olleen suosittu ennustuskukka. Myös rohtokäyttöä sillä on ollut. Keski-Suomen maakuntakukka.

Leymus arenarius, rantavehnä, strandråg
Kasvaa luonnonvaraisena hiekkaisilla merenrannoilla. Viikinkien tiedetään käyttäneen jyviä ravinnokseen, ja ilmeisesti myös Suomessa ainakin nälkävuosina
jyvistä on tehty puuroa ja leipää. Hieno sinivihreä väri kokokasvukauden.

Ligularia przewalskii, valtikkanauhus, spirstånds
Ligularia tulee latinan sanasta lingua, kieli. Przewalskii mahdollisesti venäläisen tutkijan Nikolaj Przewalskin mukaan. Erinomainen mesikasvi päivä- ja yöperhosille.

Linaria purpurea, purppurakannusruoho, purpursporre
Kohtalainen perhoskasvi, erityisesti kimalaiskasvi.

Linaria vulgaris, keltakannusruoho, 'ahopellava', 'kartanovahti', 'kartanoäijä', 'keisarinkynttilä', 'kuninkaankynttilä', sporreblomma
Kohtalainen perhoskasvi, erityisesti kimalaiskasvi. Kannusruohoyökkösen ravintokasvi. Alkuperäisenä vain merenrannoilla. Kannusruohoa on jo aikoinaan istutettu koristekasviksi, ja siten se on levinnyt muuallekin. Myös rohtokäyttöä kasvilla on ollut.

Lonicera x bella 'Zabelii', kaunokuusama, fagertry
Hyvä mesikasvi ja ravintokasvi perhosille.

Lonicera caerulea 'Jörgen', sinikuusama, blåtry
'Jörgen' on vanhaa, 1949 talteen otettua suomalaista kantaa. Hyvä mesikasvi ja
ravintokasvi perhosille.

Lychnis alpina (Viscaria alpina), pikkutervakko, fjällnejlika
Alkuperäinen, melko harvinainen kalliokasvi Etelä-Suomen rannikoilla, yleisempänä laji esiintyy pohjoisessa. Sietää hyvin myös raskasmetallisia kasvupaikkoja; sitä onkin pidetty malminetsijöiden apurina. Korkeus 10-40 cm, aniliinit kukat kesä-elokuussa. Erittäin hyvä mesikasvi päivä- ja yöperhosille.

Lychnis flos-cuculi, käenkukka, 'jokiruusu', 'käärmeenkukka', 'silkkikukka', 'morsiamenkukka', gökblomster
Aiemmin uskottiin, että kasvin varteen kiinnittynyt sylkikaskaan munia ympäröivä vaahto on käen sylkeä - siitä nimi 'käenkukka'. Toisille se on käärmeensylkeä, siitä nimitys käärmeenkukka. Hyvä mesikasvi päivä- ja yöperhosille. Pölyttäjinä myös mesipistiäiset ja kukkakärpäset. Luonnonvarainen laji, joka on nykyään harvinaistunut.

Lysimachia nummularia, suikeroalpi, penningblad
Nummularia tarkoittaa kolikkoa muistuttavaa, viittaa lehtien muotoon, kuten ruotsalainenkin nimi. Suikeroalpi on alunperin keskieurooppalainen kasvi. Maanpeitekasvi. Käytetty rohtokasvina mm. haavojen hoitoon.

Lysimachia punctata, tarha-alpi, praktlysing
Hyvä mesikasvi perhosille.

Lythrum salicaria, (pohjan)rantakukka,'saariston orkidea', 'miehen usmaheinä', fackelblomster
Lythrum tulee kreikan sanasta lythron, haavaveri tai veren tahraama, viittaa entisaikojen käyttöön verenvuodon tyrehdyttäjänä, tai kasvin väreihin. Salicaria tarkoittaa pajua muistuttavaa, eräillä pajuilla on samantapaiset lehdet. Alkuperäinen luonnonkasvi, viihtyy etenkin kivikkoisilla ja soisilla ja savisilla rannoilla. Komea punainen kukinta heinä-syyskuussa. Todella hyvä mesikasvi päivä- ja yöperhosille, medessä korkea sokeripitoisuus. Myös hyvä mehiläiskasvi.

Matteuccia struthiopteris, kotkansiipi, 'kaiska', 'kuolemankoura', strutbräken, foderbräken
Luonnonvaraisena koko Suomessa. Nimi Matteuccia italialaisen professorin mukaan, ja struthiopteris tulee sanoista struthio, strutsi, ja pteris, saniainen.

Microbiota decussata, tuivio, kryptuja

Molinia caerulea, siniheinä, blåtåtel
Alkuperäinen kivikkorantojen kasvi, esiintyy koko Suomessa. Sinivihreät lehdet, muodostaa tiheitä mättäitä. Kukkii ruskeanvioletein röyhyin elo-syyskuussa. Syysväri kellan- ja punaruskea.

Myosotis scorpioides, (palustris), luhtalemmikki, 'ikävänkukka', 'älä unhoita kukkain', äkta förgätmigej
Myosotis tulee kreikan sanoista mys, hiri, ja ous, korva. Nimi kuvailee hiiren korvia muistuttavia lehtiä. Vain kohtalainen perhoskasvina, mutta hyvä mesipistiäisille. Kukan keskellä on keltainen rengas, joka opastaa pölyttäjähyönteisiä. Kasvaa koko Suomessa luonnonvaraisena.

Nardus stricta, jäkki, stagg

Nepeta, kissanmintut, nepetor
Erinomaisia mesipistiäiskasveja, ja houkuttelevat sekä päivä- että yöperhosia. Lajit kotoisin lähinnä Aasiasta ja Etelä-Euroopasta. Kissat ovat erityisen mieltyneitä kissanminttujen tuoksuun.

Nepeta cataria ssp. citriodora, sitruunakissanminttu, kattmynta

Nepeta nervosa, tähkäkissanminttu, axnepeta

Nepeta subsessilis, isokissanminttu, skuggnepeta

Oenothera biennis, iltahelokki, nattljus
Horsmakasveihin kuuluva kaksivuotinen, säilyy kylväytymällä. Vanha rohtokasvi, joka kasvaa alkuperäisenä Pohjois-Amerikassa, ja on tuotu Eurooppaan jo 1600-luvulla. Arvokas mesikasvi yöperhosille ja mehiläisille. Kukat tuoksuvat
erityisesti iltaisin. Linnut, esim. peipot käyttävät siemeniä ravinnokseen.

Origanum vulgare, mäkimeirami, kungsmynta, vildmejram
Erittäin hyvä mesikasvi päivä- ja yöperhosille sekä kimalaisille ja mehiläisille. Suvun kasveilla on tuhansien vuosien käyttöhistoria yrtteinä ja lääkkeinä. Mahdollisesti alkuperäiisenä mäkimeiramia esiintyy lähinnä Lounais-Suomessa, erityisesti Saaristomeren ulkoluodoilla. Muualla kasvi lie peräisin istutuksista.

Papaver orientale, idänunikko, 'valmu', orientvallmo
Suomessa puutarhakasvina jo 1800-luvulla, luonnonvaraisena kasvaa mm. Afganistanin vuoristossa. Erinomainen mesikasvi päivä- ja yöperhosille sekä mehiläisille.

Pilosella aurantiaca, oranssikeltano, rödfibbla
Oranssikeltanoa kasvaa harvinaisena Etelä-Suomen luonnossa.

Pilosella officinarum, huopakeltano, 'hiirenkorva', 'jäniksenjäkkärä', maitoheinä', gråfibbla
Rohtokasvinakin käytetty huopakeltano on Etelä ja Keski-suomessa melko yleinen. Tieteellinen nimi tulee latinan sanasta pilosus, karvainen. Officinarum viittaa rohtokäyttöön.

Polemonium caerulea, lehtosinilatva, blågull
Paikoin alkuperäinen. Lehtosinilatva esiintyy myös puutarhakarkulaisena, sillä sitä on aikoinaan siirretty luonnosta pihan koristeeksi. Lehdet
saniaismaiset, vihreät jo varhain. Siniset tai valkoiset kukat kesä-elokuussa. Hyvä mehiläiskasvi ja mesikasvi perhosille.

Polygonatum odoratum, kalliokielo, 'harakallionheinä', 'hevosenkielo', 'kallionvehka', 'kallionperuna', getrams
Kalliokielo on melko yleinen vain eteläisessä Suomessa. Tieteelinen nimi tulee sanoista poly, moni, ja gony, polvi, mikä viitannee juurakon rakenteeseen. Marjat myrkyllisiä, mutta juurakon sanotaan olevan myrkytön, ja sitä onkin käytetty katovuosina ihmisravinnoksikin. Juurakoista on valmistettu myös rohtoja. Rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä.

Potentilla argentea, hopeahanhikki, 'hopeaheinä', 'kanankrassi', silverfingerört, femfingerört
Alkuperäinen Etelä-Suomessa, muuten muinaistulokas. Kuivien merenrantaniittyjen ja kivikkojen kasvi. Keltaiset kukat kesä-elokuussa. Lehtiruusukkeet talvehtivat vihreinä. Mesikasvi päiväperhosille.

Primula florindae, kesäesikko, sommarviva
Kohtalainen mesikasvi päiväperhosille. Kesäesikon luontaista kotiseutua on lounainen tiibet.

Primula veris, kevätesikko, 'keväänlempi', 'kimalaiskukka', 'tupsukukka', 'akanhousut', gullviva
Kohtalainen mesikasvi päiväperhosille. Kevätesikko on lehtokasvi, joka luonnossa on harvinaistunut lehtoniittyjen kasvaessa umpeen. Luonnonvaraisena lajia on lähinnä Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Sitä on kuitenkin aikoinaan siirretty luonnosta pihojen koristeeksi, ja siten se esiintyy muuallakin viljelykarkulaisena. Tieteellinen nimi tarkoittaa 'kevään ensimmäistä'. Kevätesikon maavarsi ja juuri ovat myrkyllisiä, mutta lehdillä ja kukilla on ollut mauste- ja rohtokäyttöä. Mesikasvi ja perhoskasvi. Kevätesikko on Ahvenanmaan maakuntakukka.

Primula veris subsp. macrolyx, venäjänkevätesikko, stor gullviva

Prunella grandiflora, isoniittyhumala, praktbrunört
Prunella-nimi saattaa viitata kasvin vanhaan rohtokäyttöön, tai saksankieliseen nimeen, joka viittaa kukinnon ruskehtavaan väriin. Hyvä mesikasvi. Mätästävä peittokasvi, ruusunpunaiset kukat heinä-elokuussa.

Rhamnus, paatsama, getapel
Paatsamat ovat mehiläiskasveja, orapaatsama on joidenkin mittarilajien ainoa ravintokasvi, ja korpipaatsama on sitruunaperhosen ja paatsamasinisiiven ravintokasvi. Orapaatsamaa on luonnonvaraisena ainoastaan Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa.

Rhodiola rosea, (pohjan)ruusujuuri, 'kivihorma', rosenrot
Kohtalainen mesikasvi perhosille. Luonnonvaraisena Suomessa tunturialueilla, harvinainen.

Ribes alpinum, taikinamarja, degbär, måbär
Kimalaiskasvi, ja houkuttelee myös yöperhosia. Luonnonvarainen Suomessa.

Salix, pajut, pilar
Arvokkaita mesikasveja päivä- ja yöperhosille. Myös tärkeitä ravintokasveja.

Salix alba 'Vitellina', keltasalava, gulpil

Salix daphnoides, härmäpaju, daggvide

Salix x mollissima, vakkapaju, fyrisvide

Salix purpurea, punapaju, rödvide

Salix schwerinii, siperianpaju

Salix caprea, raita, sälg
Tärkeä laji luonnon monimuotoisuuden kannalta. Se tarjoaa suojaa ja ravintoa lukuisille lajeille. Aikainen kukinta keväällä on arvokas monille hyönteisille. Lehdet ovat monien toukkien tärkeää ravintoa. Raitaa (hede- eli poikayksilöä) pidetään yhtenä parhaista kasveista yö- ja päiväperhosille ja mehiläisille.

Salix triandra, jokipaju, mandelpil

Salix viminalis, koripaju, korgvide

Salvia nemorosa, lehtosalvia, stäppsalvia
Salvia tulee sanasta salvare, parantaa. Nemorosa tarkoittaa lehdoissa.
Hyvä mehiläiskasvi ja hyvä mesikasvi päivä- ja yöperhosille. Nimestään huolimatta lehtosalvia viihtyy myös kuivassa ja laihassa maassa.

Saponaria ocymoides, kivikkosuopayrtti, liten såpnejlika
Saponaria tulee latinan sanasta sapo, suopa, juuren sisältämän saponiinin mukaan. Hyvä mesikasvi perhosille. Kuivien paikkojen peittokasvi muodostaa mattomaista kasvustoa.

Saxifraga Arendsii-ryhmä, patjarikko, rosenbräcka
Saxifraga tarkoittaa kallionsärkijää. Yleinen puutarhakasvi. Kohtalainen mesikasvi.

Sedum, maksaruohot, fetknoppar
Arvokkaita mesikasveja perhosille, mehiläisille, kimalaisille ja mesipistiäisille. Sedum viittaa mahdollisesti rohdoskäyttöön: sedare tarkoittaa lievittää, rauhoittaa. Nimi saattaa juontua myös sanasta sedere, pysyä.

Sedum acre, keltamaksaruoho, 'ahmaloheinä', 'kallionkimala', 'kalliourpa', 'katinkimala', gul fetknopp
Alkuperäiskasvi kallioisilla ja soraisilla merenrannoilla, myös kuivimmilla paikoilla. Se voi kasvaa ja kukkia, vaikka olisi kuukausiakin vedettä. Käytetty myös rohdoskasvina, vaikka onkin myrkyllinen. Kukkii keltaisena alkukesän, usein syksyllä toinen vähäisempi kukintakausi. Erinomainen mesikasvi mm. sini- ja kultasiiville ja heinäperhosille.

Sedum aizoon, siperianmaksaruoho, gyllenfetblad
Vanha puutarhakasvi Suomessa, alunperin Itä-Aasiasta. Paksut vahamaiset lehdet,
pystykasvuinen. Korkeus 40 cm. Runsas keltainen kukinta heinäkuussa. Mesikasvi päivä- ja yöperhosille. Kaunis talventörröttäjä.

Sedum album, valkomaksaruoho, vit fetknopp
Luonnonvaraisena Varsinais-Suomen saaristossa.
Patjamainen matala kasvusto, valkoiset kukat kesä-heinäkuussa. Aurinkoisilla paikoilla lehdet punapilkkuisia talvisin ja keväisin. Hyvä
mesikasvi perhosille.

Sedum kamtschaticum var. ellacombianum, pääskynmaksaruoho, blek kamtjatkafetblad

Sedum rupestre (reflexum), kalliomaksaruoho, stor fetknopp

Sedum selskianum, amurinmaksaruoho, amurfetknopp
Kiiltävälehtinen 10 cm korkea, keltaiset kukat kesä-heinäkuussa. Hyvä mesikasvi perhosille.

Sedum spurium, kaukasianmaksaruoho, kaukasiskt fetblad
Kaukasuksella villinä kasvava maanpeittokasvi kukkii heinä-elokuussa valkoisin tai punaisin kukin.

Sedum telephium, isomaksaruoho, 'ahmaloruoho', 'jäniksenkaali', 'kalliomaksa', röd kärleksört
Kasvaa alkuperäisenä koko Suomessa. On uskottu, että katolle istutettu isomaksaruoho torjuvan salamoita. Ruotsalainen nimikin kertoo taikakäytöstä. Hyvä mesikasvi mehiläisille, kimalaisille ja perhosille. Isoapollon, rauhoitetun perhosen, toukan ravintokasvi. Kasvia on käytetty myös rohtona, ja nuoria lehtiä syöty salaattina.

Sedum telephium subsp. maximum, lännenisomaksaruoho, kärleksört, 'kärlekskål'

Sedum telephium subsp. telephium, punaisomaksaruoho,'ahmaloruoho'
Alkuperäinen koko Suomessa. Kallionraot ja kiviröykkiöt luonteenomaisia kasvupaikkoja. Ilmaversot yksivuotisia, talvehtii maavartena. Käytetty rohdoskasvina. Hyvä mesikasvi.

Silene, kohokit, ailakit, glimmar
Arvokkaita mesikasveja perhosille. Neilikkayökkösten tärkeitä ravintokasveja. Myös mehiläisten, pitkäkärsäisten kukkakärpästen ja pienten kovakuoriaisten suosiossa.

Silene dioica, puna-ailakki, skogslyst, rödblära
Puna-ailakki kasvaa meillä luonnonvaraisena, alkuperäisenä ainakin etelä- ja länsirannikon lehtokorvissa sekä pohjoisen tuntureilla. Puna-ailakin kukat menevät yöksi kiinni, toisin kuin valkoailakilla, joka on erikoistunut yöperhosten pölytettäväksi. Lajinimi dioica tarkoittaa kaksikotista. Puna-ailakki viihtyy monenlaisilla paikoilla, kasvin korkeus ja kukkien koko vaihtelevatkin maaperän kosteuden ja ravinteikkuuden mukaan.

Silene latifolia subsp. alba, valkoailakki, 'koliseva heinä', åkerlyst, vitblära
Kukat tuoksuvat yöllä voimakkaimmin, laji on erikoistunut yöperhosten pölytettäväksi. Meillä kulttuuritulokkaana kasvava valkoailakki on puna-ailakkia harvinaisempi. Valkoailakkia on kulkeutunut Suomeen ainakin 1800-luvulla venäläisten sotilaskuormastojen mukana.

Silene vulgaris, nurmikohokki, 'hammasheinä', 'horma', 'juoponkukka', 'kantturaheinä', 'kelloheinä', 'paukku', 'pulloheinä', 'säkkikukka', 'morsiamenhame', 'rakkoheinä', 'paukkiainen', 'laukkuheinä', ängsglim, smällglim
Luontainen laji mahdollisesti vain Suomenlahden hietikoilla ja kivikoilla, muualle se on kulkenut ihmisen mukana. Kukan erikoiset pulleat rakkomaiset verkkosuoniset verhiöt ovat kirvoittaneet kasville monta nimeä.

Solidago virgaurea, kultapiisku, 'kultalatva', 'kultaruoska', 'paimenensauva', gullris
Luonnossa kultapiiskua kasvaa monenlaisilla paikoilla: Valoisissa metsissä, rantakivikoissa tai vaikka aurinkoisilla pientareilla. Kultapiisku on ikivanha lääkeyrtti, lehdistä on valmistettu mm. yskää lievittävää yrttiteetä.

Stachys macrantha, jalopähkämö, praktbetonika
Stachys tulee kreikan sanasta stakhys, tähkä. Grandiflora tarkoittaa isokukkaista. Hyvä perhoskasvi ja mesikasvi kimalaisille ja mehiläisille. Kasvaa luonnonvaraisena mm. Kaukasuksella ja Iranissa.

Tanacetum vulgare, pietaryrtti, 'knappikukka', 'nappikukka', renfana
Muinaistulokas, lienee lähtöisin itäisestä Euroopasta. Nykyään yleisenä aina Oulun korkeudelle asti, erityisesti rannikkoseuduilla ja pientareilla kuivahkossa hiekkaisessa maassa.
Kukkii keltaisena heinä-syyskuussa. Ikivanha kultti- ja rohdoskasvi, lehtiä ja mykeröitä käytetty lääkinnässä. Kuivattuja kukkanippuja ripustettiin huoneisiin torjumaan hyönteisiä; patjojen alle laitettuna karkoitti kirppuja. Hyvä mesikasvi päivä- ja yöperhosille. Tärkeä ravintokasvi perhosille. Kukat houkuttavat myös
pieniä kuoriaisia ja kärpäsiä. Toisaalta pietaryrtin sanotaan torjuvan kirvoja ruusu- ja
hedelmätarhassa. Siemenet punatulkun ja urpiaisen herkkua.

Taraxacum sp, voikukat, maskrosor
Voikukat ovat arvokkaita mesikasveja perhosille ja hyviä mehiläiskasveja. Ne ovat myös tärkeitä ravintokasveja perhosille.

Tellima grandiflora, tellima, anagrambräcka
Kohtalainen perhoskasvi.

Thalictrum aquilegiifolium, lehtoängelmä, aklejruta
Thalictrum tulee mahdollisesti kreikan sanasta thallein, kukkia, viheriöidä. Aquilegiifolium viitta akileijamaisiin lehtiin.
Tärkeä ravintokasvi esim. nuolimittarille. Ainakin Itä-Suomessa luonnonvaraisena. Rauhoitettu koko maassa.

Thymus serpyllum, kangasajuruoho,'harakanvarvas', backtimjan
Thymus tulee kreikan sanasta thymos, elinvoima, rohkeus. Serpyllum sanasta sepere, ryömiä. Kangasajuruoho on Suomessa avainlaji, eli kymmenet hyönteiset ovat siitä riippuvaisia. Arvokas mesikasvi päivä- ja yöperhosille ja ravintokasvi perhostoukille. Hyvä mehiläiskasvi. Kangasajuruoho on saapunut Suomeen pian jääkauden loputtua. Sitä kasvaa harjuilla ja kallioilla, mutta nykyään se on harvinaistunut. Kangasajuruoho on levinnyt muurahaisten ja tuulen avulla. Kangasajuruoho on erityisesti Itämeren alueen kasvi, muut timjamit ovat kotoisin lähinnä Välimeren seudulta. Timjamit ovat vanhoja lääke- ja maustekasveja.

Trifolium sp, apilat, klövrar
Apilat ovat arvokkaita mesikasveja ja ravintokasveja perhosille. Tärkeitä mehiläis- ja kimalaiskasveja.

Trollius, kullerot, bullerblomster, smörboll
Trollius- nimi saattaa tulla saksan sanasta Trollblume, pallokukka, tai latinan sanasta trulleus, pyöreä, pallomainen astia.

Trollius chinensis, kesäkullero, kinesisk smörboll

Trollius europaeus, niittykullero, 'hepoheinä', 'humalakukka', 'juhanneksenkukka', 'juhannuskukka', 'juhannuspumpula', 'keltapallo', 'keltaruusu', 'klupukukka', 'kulkuskukka', 'pallokukka', 'pumpulakukka', smörboll
Esiintyy alkuperäisenä Pohjois-Suomessa ja paikoin Etelä-Suomessa. Kukka houkuttaa hyönteisiä, esim. pieniä mehiläisiä. Tärkein pölyttäjä on kullerokärpänen. Kullero on Lapin maakuntakukka.

Tussilago farfara, leskenlehti, hästhov
Luonnonvarainen leskenlehti on aikaisen kukintansa vuoksi erittäin tärkeä mesikasvi keväällä päiväperhosille ja mesipistiäisille. Leskenlehti on myös perhostoukkien ravintokasvi. Vanha lääkekasvi hengitystie-elinsairauksiin, tieteellinen nimikin tulee sanoista tussis (yskä) ja agere (karkoittaa).

Urtica dioica, (iso)nokkonen, brännässla
Nokkoset ovat tärkeitä ravintokasveja esim. neito-, nokkos- ja amiraaliperhosille.

Veronica, tädykkeet, veronika
Veronica-nimen alkuperästä on useita tulkintoja. Yhden teorian mukaan veronica tulee Pyhän Veronikan mukaan, nimi merkitsee voitontuojatarta, ja tämä pyhimys osoitti ihmisille kasvien rohto-ominaisuuksia. Toisen tulkinnan mukaan nimi tulee sanoista vera unica, ainut totuus. Tämä alunperin lähinnä rantakasvi on ihmisen mukana siirtynyt monenlaisille kasvupaikoille, ja ihmisen luomat niityt ja pientareet tarjoavat sille kasvupaikkoja.

Veronica chamaedrys, nurmitädyke, 'kissansilmä', 'koiranminttu', 'linnunsilmä', 'sinisilmä', 'romuskaheinä', teveronika, 'mormors glasögon'
Etelä-Suomessa alkuperäinen rantapensaikoissa, kallioniityillä ja
lehtometsissä, länsirannikolla muinaistulokas.
Chamaedrys tulee sanoista chamai 'matala' ja drys 'tammi'. Taivaansiniset kukat kesä-heinäkuussa. Hyvä mehiläiskasvi. Hyvä mesikasvi ja ravintokasvi perhosille. Nurmitädyke, kuten rohtotädykekin, oli tärkeä teekasvi Euroopassa ennen kiinalaisen teen tuloa. Nimitys romuskaheinä viittaa rohtokäyttöön (romuska=yskä).

Veronica longifolia, rantatädyke, 'enkelinkukka' koiranhäntä' 'helteenruusu' 'hammasheinä' 'hattuheinä' 'sinihorma', strandveronika
Etelä-Suomessa alkuperäinen järven- meren- ja joenrannoilla, rantapensaikoissa ja kallionkoloissa. Kauniin kukintonsa vuoksi sitä on
istutettu pihoihin ja puutarhoihin. Longifolia tarkoittaa pitkälehtistä. Kukkii heinä-elokuussa. Tummansiniset pienet kukat tiheänä latvatähkänä. Hyvä kasvi mehiläisille ja monille pikkuhyönteisille. Hyvä mesikasvi ja ravintokasvi perhosille.

Vicia cracca, hiirenvirna, 'hiirenherne', 'hiirenkaura', 'hiirennätkin', 'hiirennätky', 'hiirenpapu', 'hiirenriista', 'hiirenrokka', 'variksenherne', kråkvicker
Arvokas mesikasvi ja ravintokasvi perhosille. Hiirenvirna on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat ainakin rannat ja avoimet lehtomaiset metsät.

Viola riviniana, metsäorvokki, skogsviol
Mehiläis- ja kimalaiskasvi, ravintokasvi perhosille. Tyviruusuke talvehtii vihreänä.

Viscaria vulgaris, mäkitervakko, 'tervakukka', 'tervaheinä', 'tervaruoho', tjärblomster
Erittäin hyvä mesikasvi päivä- ja yöperhosille, kuivien ketojen parhaita perhoskasveja. Kasvin mettä nauttivat myös kukkakärpäset ja pienet kovakuoriaiset. Mäkitervakko on alkuperäinen luonnonkasvi lähinnä Etelä-Suomen kallioilla ja kedoilla. Se leviää siementämällä ja maavarren avulla.

Waldsteinia ternata, rönsyansikka, vinterwaldsteinia, gullgröna
Waldsteinia-nimi tulee itävaltalaisen kasvitieteilijän mukaan ja ternata tarkoittaa kolmihampaista. Kasvaa luonnonvaraisena mm. Etu-Aasian valoisissa metsissä.

Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit:
www.ymparisto.fi/

- takaisin -

www.ekopiha.info