Ekopiha on osa luontoa.

Suunnittelu alkaa ympäristön tutkimisesta.


Elisa Laine-Säilä ja Hannu Säilä muuttivat kymmenen vuotta sitten Perniöön. Muuton jälkeen he perustivat yrityksen, joka suunnittelee ja rakentaa ekopihoja. Asiakkaat ovat yksityisiä pientalojen omistajia. Kävimme kysymässä heiltä neuvoja, millainen on ekologinen piha ja miten se tehdään.

Teksti ja kuvat: Martti Heikkilä


– Ekopiha on ihmisen rakentama piha, joka on ekologinen. Se voi olla lähes luonnontilainen ja villi, tai se voi olla enemmän ihmisen muovaama ja jäsentämä. Paikka myös vaikuttaa. Keskellä kaupunkia ekopiha voi tarkoittaa monimuotoisuutta. Aina se on sopusointua luonnon kanssa, Elisa Laine-Säilä määrittelee.

– Parhaimmillaan ekopiha voi olla luovuutta ja mielikuvitusta sekä perehtymistä luonnon kiertokulkuun. Lähtökohtana on, että tiedät, mitä vaikuttaa, jos teet niin tai näin. Että opit tuntemaan vaikkapa leppäkertun toukan. Aika monelle se on tuntematon, kuten olemme luennoillamme huomanneet.

Luonnonkasveja ja maatiaisia

Ekopihan kasvit voivat olla suoraan luonnosta tai jalostettuja. Myös jalostus on tehty luonnon ehdoilla.

Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että suositaan suomalaisia luonnonkasveja sekä vanhoja maatiaiskantoja. Mukana voi olla myös muita vanhoja kantoja, jotka ovat hyvin Suomeen sopeutuneet.

Suomalaisilla pihoilla on perinteisesti kasvanut myös sellaisia lajeja, jotka jossain muualla kasvavat luonnonvaraisina mutta eivät meillä. Ne eivät silloin ole ihmisen jalostamia, vaikka suomalainen niin helposti ajattelee.  

– Esimerkiksi pisamakello kasvaa Japanissa luonnonvaraisena ja se on sieltä sellaisenaan tuotu sopeutumaan meille. Sormustinkukka kasvaa luonnonvaraisena etelämpänä kuten jo Ruotsissa, Laine-Säilä kertoo.

Tutki ensin ympäristö

Ekopihan suunnittelu alkaa lähiympäristön tutkimisesta.

– Tutkitaan esimerkiksi, millaista metsätyyppiä löytyy. Onko lehtomaista ja rehevää vai karumpaa. Samoin tutkitaan, mitä kasveja löytyy luonnostaan, Elisa Laine-Säilä neuvoo.

Näin piha saa hyvän suhteen alueen muuhun luontoon. Ja kun lajit ovat suoraan luonnosta tai lähellä luontoa, ne tuottavat esimerkiksi mettä ja siitepölyä paljon enemmän kuin pitkälle jalostetut.

– Jalostuksen päätarkoitus on pitkään ollut muuta. Halutaan yhä suurempia ja kerrannaisempia kukkia sekä erivärisiä muunnoksia. Hedelmäpuut jalostetaan kestäviksi tauteja vastaan, usein myös paremmin sopiviksi kemiallisen torjunnan kanssa.

Juhannusruusu on esimerkki perinteisestä ruusulajista, joka sopii hyvin ekopihalle. Nyt sitä taas moni haluaa, vaikka välillä on suosittu ruusuja, jotka kukkivat pitkin kesää.

Tarkkana kompostimullan kanssa

Kasvupaikka säätelee, missä eri kasvit menestyvät. Vähäravinteinen hiekkamaa on erilainen kuin savi tai humuspitoinen multa. Vaihtelua on myös maan happamuudessa.

– Usein puutarhamyymälöiden ohjeissa keskitytään siihen, sopiiko kasvi aurinkoiselle paikalle vai varjoon tai puolivarjoon. Mutta rakennuksen varjo karulla paikalla on aivan eri asia kuin lehtomaisen metsän varjo, Elisa Laine-Säilämuistuttaa.

Kasvupaikkojen maaperää voi tutkia lapiolla kaivamalla. Savi, hiekka, multa ja sora on helppo erottaa.

Maan voimakkuus selviää ilman lapioimistakin. Jos maassa kasvaa vuohenputkea tai nokkosta, siinä on runsaasti ravinteita. Monella tontilla ne ovat alkaneet viihtyä sen vuoksi, että maata on joka paikasta aivan turhaan lannoitettu.

Tämän virheen tekevät usein myös ne, jotka luulevat hoitavansa tonttiaan luonnonmukaisesti.

– Se näyttää olleen myös monen ekoihmisen ongelma. Laitetaan omaa kompostimultaa paikkoihin, joihin sitä ei kannattaisi laittaa. Tai ostetaan kaupasta luonnonmukaisia lannoitteita. Näin unohdetaan se, että monelle luonnonlajille ja maatiaislajille lannoittaminen on vain haitaksi. Lannoituksesta hyötyvät eniten rikkaruohot, näin istutettu kasvi jää niiden jalkoihin.

– Ja toisaalta lehdet haravoidaan pois sieltä, mihin se olisi hyvä jättää ravinnoksi ja talvehtivan pikkuväen turvapaikaksi.

Liika lannoitus köyhdyttää lajistoa. Samoin se kuormittaa vesistöjä, jos ravinteita pääsee valumaan ojiin. Väärään paikkaan laitettu oma kompostimulta tekee saman kuin keinolannoitus.

– Jos tilaa on, niin komposteja olisi hyvä olla useampi, jolloin voi noudattaa usean vuoden kiertoa, Elisa Laine-Säilä opastaa.

Puita ja pensaita kerroksittain

Jos tontilleen valitsee puita kasvamaan, kannattaa silloinkin tutkia, mitä ympärillä kasvaa luontaisesti.

– Nykyään kaavoitetaan usein peltoja tonteiksi ja silloin moni haluaa nopeaa näkösuojaa. Pioneerilajit kuten haapa kasvavat vanhassa pellonpohjassa nopeasti. Lehtomaiseen ympäristöön sopivat hyvin saarni, tuomi, raita ja vaahtera, Elisa Laine-Säilä luettelee.

Puista ja pensaista voi rakentaa kerroksellisuutta. Kuusta voi leikata. Kuusiaidan lisäksi voi leikkaamalla muovata kuusipalloja tai muunlaisia muotoja. Puita voi istuttaa ensin tiheämpäänja  näin saada enemmän kasvumassaa pihalle ja sitten muutaman vuoden kuluttua  harventaa. Mäntyjen välistä voi hiljakseen nousta tammi. Välissä voi olla pihlajia, joista linnut saavat talvella ruokaa. Alemmassa kerroksessa voi olla seljapensaita.  

Jätä puuta maahan

Monella tontilla kerätään kaadetut ja kaatuneet puut oksineen ja jopa kantoineen pois. Ekologista ja luonnon monimuotoisuutta lisäävää on jättää puuta lahoamaan. Kantojen ja risujen lisäksi voi jättää isommankin puun maahan sammaloitumaan. Jätä edes joitakin pöllejä, vaikka muun osan puusta polttaisit.

– Aivan liian harvoin maatuvaa puuta tontille jätetään. Jos esimerkiksi tontilla on iso haapa, joka halutaan kaataa, eikä ole tilaa tai halua jättää sitä pitkin pituuttaan, sen voi vaikka pinota pölleinä veistosmaiseksi pinoksi, Elisa Laine-Säilä vinkkaa.

Jos kaadetulla puulla on varjoa ja kosteutta, tämä nopeuttaa lahoamista. Silloin siitä on iloa monelle sellaiselle eliölle, jolle muuten ei tontilla olisi elinpaikkaa.

Luonnonniittyä laikkuina

Moni haaveilee omasta luonnonniitystä. Mielessä voi olla kuva 1900-luvun alkupuolelta, jolloin talot usein sijaitsivat maaperältään karulla mäellä. Myös lehmät, lampaat ja vuohet laidunsivat näillä karummilla paikoilla, kun taas multavammat paikat varattiin pelloiksi. Ihmiset ja eläimet myös tallasivat talon ympäristöä ahkeraan. Puustoa harvennettiin polttopuiksi ja rakennuspuiksi. Näin luonnonniitty syntyi itsestään.

– Usein meiltä kysytään, miten vanhasta pellonpohjasta tai nurmikentästä saisi luonnonniityn. Se ei ole aivan helppoa, sillä köyhemmästäkin paikasta on yleensä kuorittava päältä ainakin 10–20 senttiä ravinteikasta maata. Jos sen alla on hiekkaa, kuoriminen voi riittää. Mutta usein joudutaan tuomaan muualta hiekkaa päälle, kun maa on syvemmältäkin vahvempaa, Elisa Laine-Säilä kertoo.

– Maata voi tietysti myös köyhdyttää niin, että korjaa leikkuujätteet ja niittojätteet pois. Mutta tällainen köyhdyttäminen vaatii helposti kymmenen vuotta ennen kuin se alkaa vaikuttaa.

Ison luonnonniityn ja kukkakedon vaatiman operaation sijasta voi tyytyä pienempiin niittymäisiin laikkuihin. Sellaisiin saa helposti kotiutumaan vaikkapa päivänkakkaran.

– Se on kiitollinen kasvi, joka pitää hyvin pintansa. Samalla tavalla sitkeitä ovat kellokasvit, ahdekaunokki, ketoruusuruoho, puna-ailakit ja pietaryrtti. Yksi näiden kaikkien ominaisuus on, että ne kehittävät valtavan määrän siemeniä.

– Kotipihalla voi myös vaalia sellaisia kuivan kedon kasveja, jotka ovat luonnossa jo tosi harvinaisia. Kuten kissankäpälää ja keto-orvokkia. Molemmat pystyy kasvattamaan siemenistä. Pitää vain huolehtia, että paikka on riittävän karu ja aurinkoinen. Muuten voi käydä niin, että kissankäpälä ei kuki ja keto-orvokki häviää muutamassa vuodessa. Keto-orvokki on usein yksivuotinen ja säilyy kylväytymällä, Elisa Laine-Säilä neuvoo.

 


Pienen määrän luonnonkasveja voi siirtää luonnosta juurakkoina isommasta ruohovartisten lajien kasvustostajokamiehenoikeuden puitteissa ilman maanomistajan lupaa, kunhan ei ota rauhoitettua kasvia. Maa-aineksia ei kuitenkaan saa ottaa. Siemeniä saa ruohovartisista luonnonkasveista kerätä vapaasti.
- Me emme ota Ekopihalle koskaan kasveja suoraan luonnosta. Ekologista on lisätä monimuotoisuutta ja näin kannattaa mieluummin hankkia kasvatettuja luonnonkasveja pihalleen kuin poistaa niitä luonnosta.

Jos ostaa luonnonkukkien siemeniä, se on on varminta tehdä paikoista, joissa ne ovat aina kotimaisia. Tällaisia ovat Suomen Niittysiemen, Kukkiva Niitty ja Ahon Alku.

Suomalaisesta lisäyslähteestä viljeltyjä luonnonperennojen taimia kasvattavat ja myyvät monet taimistot ja myymälät.
Puuvartisia luonnonkasvien siemeniä ja taimia myy Aboretum Mustila.

Vanhoja perennalajikkeita välittävät ja myyvät Maatiainen ry, Hyötykasviyhdistys ja Isoäidin Kasvit.


KAINALO 1

Perniön Taimiston yrittäjät Elisa Laine-Säilä ja Hannu Säilä suunnittelevat ja rakentavat ekopihoja Lounais-Suomeen ja välillä kauemmaksikin.

 – Tyypillinen tilanne on se, että omakotitalossa on asuttu jo neljä vuotta ja sitten vasta on pihan vuoro. Talon pystyttämiseen ovat menneet kaikki voimavarat, sitten on pidetty hengähdystauko. Jos pihan suunnittelu ja työt sitten tilataan meiltä, teemme kaiken yleensä yhtä soittoa valmiiksi, Hannu Säilä kertoo.  

Muutaman vuoden tauko on uudella paikalla usein vain hyväksi. Sinä aikana ehtii tutustua oman tontin lisäksi lähiympäristöön. Se mikä kasvaa lähiluonnoissa, sopii kasvamaan ja pärjäämään myös uuden talon ympärillä.  

– Toinen yleinen tilanne on se, että vanhemman talon piha on päässyt repsahtamaan ja meiltä tilataan kunnostus. Samalla voidaan haluta piha aikaisempaa helpommaksi hoitaa.

Jonkun mielestä helppohoitoisuus voi edelleen tarkoittaa nurmikenttää ja päältäajettavaa ruohonleikkuria. Ekopihassa se tarkoittaa jotain aivan muuta. Omistajasta riippuen se voi jollekin tarkoittaa vaikka sitä, että pihan voi parhaaseen loma-aikaan jättää kokonaan oman onnensa nojaan.

Yksityisiä pientalojen pihoja

Perniön Taimiston asiakkaat ovat nykyisin lähes kokonaan yksityisiä pientalon omistajia.

Onko joukossa ekoherätyksen saaneita?

– Melkein kaikki, Hannu Säilä vastaa.

Kyselyjä tulee paljon myös Lounais-Suomea kauempaa.

– Netin kautta olemme antaneet ohjeita Kuopioon asti.

Rajoittavatko kaavamääräykset ekopihan rakentamista?

– Kyllä ja ei. Valvonta näyttää keskittyvän rakennuksiin. Niiden on oltava kaavamääräysten mukaisia. Pihoistakin voi olla tarkat ohjeet mutta usein niiden noudattaminen on kirjavaa, Hannu Säilä kertoo.

– Huvittavimpia vastaan tulleita kaavamääräyksiä oli se, että tontilla sai olla kaksi jalopuuta, mutta niitä ei saanut istuttaa riviin. Siinä sitten mietittiin, että mitenkäs se onnistuu.

Elisa Laine-Säilä ja Hannu Säilä perustivat Perniön Taimiston vuonna 2005.

– Löysimme tämän paikan ja aluksi meidän piti perustaa pelkkä taimisto. Pian kuitenkin huomattiin, että paikka on maaperältään kuiva ja lisäksi etelärinteessä ilman tuulensuojaa, joten taimistolle se ei ollut ihanteellinen. Siksi aloimme suuntautua ekopihojen suunnitteluun ja rakentamiseen. Nykyisin kasvatamme taimia vain asiakkaiden pihojen tarpeisiin.

EkoPiha on Perniön Taimiston rekisteröity tavaramerkki.

Lisätietoa ekopihasta ja Perniön Taimistosta osoitteista ekopiha.info sekä perniontaimisto.fi.



Ekopihan periaatteita
- Taajamissa suositaan kortteleita yhdistäviä ekosiltoja.

- Sade- ja sulamisvedet otetaan talteen ja ohjataan kasvien käyttöön.

- Vähän tai ei lainkaan laatoitus- ja kivipintoja.

- Viherkattoja. 

- Helppohoitoinen. Luonto huolehtii kiertokulusta.

- Monimuotoinen. Keväällä voi lämmitellä kuivalla kedolla ja helteellä vilvoitella varjoisalla kosteikolla. Monimuotoisuus luo tasapainon 'tuholaisten' ja näiden luontaisten vihollisten välille.

- Ei tuontikasveja. Vaatii monta sukupolvea, jotta kasvi pärjää Etelä-Suomen "talvessa" juuret jäätyneessä savessa, tyvi vedessä ja vuoroin jäässä. Kukkamullassa ja kasvihuoneessa kehittynyt kanta ei sovi ekopihalle.

- Ei pakokaasua. Leikattu nurmi on tyhjä aukko ilman funktiota. Tehdään matalakasvuinen alue matalakasvuisista kasveista. Hiekkakerroksen lisääminen auttaa, näin syntyy ekologinen ruohikko, jota ei tarvitse leikata. Tatar- ja hanhikkikasveja kylvämällä tai istuttamalla voi nopeuttaa prosessia. Tallaamista ja oleskelua kestäviä kasveja ilmaantuu itsestään. Ruohonleikkurien polttoaineenkäytön hyötysuhde on maailman huonoimpia.
– Ekologinen piha voi olla EGOpiha tai futuristinen tai vaikka luonnonmukainen. Piha voi olla teemapuutarha, joka on suunniteltu houkuttelemaan perhosia tai lintuja. Se voi olla harrastus pienemmän ekologisen jalanjäljen saavuttamiseksi. Romukaupasta löytää esineitä, joista saa persoonallisia elementtejä pihan piristeeksi.

– Kasvien lisäksi myös muu läheltä. Rakentamisen ylijäämämassat hyödynnetään tontilla, niistä tehdään kumpuja ja notkoja. Maanparannusaineita ei juuri tarvita, kun kasvialueita ja kasveja suunniteltaessa otetaan huomioon luontaiset olosuhteet. Lintujen kylpyastioita ei tarvitse tuoda Kiinasta asti.

– Kaupunkiviljelyä. Ruoan tuottaminen kaupungissa on monin kerroin ekologisempaa kuin tehotuotantolaitoksissa, vettä ja maa-alaa tarvitaan vain murto-osa saman ruokakilon tuottamiseen. Oma piha voi olla vihannes-, marja- sekä hedelmätori. Hyötykasveja voidaan käyttää koristekasvien tavoin.

– Ekologinen piha on pihojen omistajien ekoteko ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.

Lyhennelmä Perniön Taimiston sivulta perniöntaimisto.fi.


Miten kärppiä ja lumikkoja saa tontille myyriä jahtaamaan? Hannu Säilä neuvoo:

– Tontille kärrätään iso heinäpaali tai olkipaali. Sen sisälle tehdään onkalo, johon laitetaan kauranjyviä. Paalin päälle laitetaan katto suojaamaan sateelta. Aluksi siellä alkavat viihtyä hiiret ja niiden perässä tulee lumikko tai kärppä tai molemmat.


KUVATEKSTIT

 Elisa Laine-Säilä ja Hannu Säilä muuttivat Perniöön vanhaan taloon ja perustivat kymmenen vuotta sitten Perniön Taimiston. Yritys suunnittelee ja rakentaa ekopihoja. Omaa tonttia hoidetaan harrastuksena. Tässä vanhassa omenapuussa virtaa yhä elämä.
 
Ekopiha voi olla lähes luonnontilainen ja villi, tai se voi olla enemmän ihmisen muovaama ja jäsentämä. Elisan ja Hannu yrttipenkki on erotettu kivillä omaksi ryhmäkseen. Ruohosipuli oli kukassa juhannuksen aikoihin.
 
Kissankäpälät kukkivat pienenä niittynä aurinkoisella paikalla. Elisa ja Hannu ovat kasvattaneet ne siemenistä. Kasvupaikalta kuorittiin humuspitoinen maa pois ja kärrättiin ravintoköyhää hiekkaa tilalle.

Sulkaharmaaleppä vihertää kauniina. Sen rungon ympärillä kukkivat poimulehdet.
 
Vanhat omenapuut ovat saaneet kukoistavan uuden elämän. Korkeat latvat on sahattu ja paksut oksat tuettu kepein. Nyt Hannu on alkanut liittää omenapuita toisiinsa.
 
Tälle puolelle pihaa Elisa on tuonut monia eri lajeja. Eri lajit kukkivat vuorollaan kuten tässä siperiankurjenmiekka.
 
Elisan ja Hannun tontilla on lukematon määrä kukkia. Yksi niistä on pioni.
 
Roskakatoksen päällä kasvit tekevät oman pienen työnsä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
 
Kurjenmiekka. Tämä on vanha kanta joka oli  tontilla jo ennen Elisaa ja Hannua.
 
Päivänkakkara omana ryhmänään penkereellä, jota alapuolella reunustaa poimulehti.

- takaisin -